Nicole Héon LepageNEW VOICES CONSTITUTIONAL AREA CHAIRPERSON
    nv_revisedlogo_transparent__00b_en
    Työryhmän jäsenet

    PDG Nicole Héon Lepage Minun ääneni – minun tarinani

    15 vuotta sitten Ste-Theresen lionsklubi kutsui minut osallistumaan kokoukseensa. Olin jo muutoinkin hyvin aktiivinen omassa yhteisössäni. Saavuin kokoukseen, ja hämmästyin nähtyäni, keitä jäsenet olivat. Kaikki parhaimmat miehet paikkakunnaltani olivat paikalla. Klubissa oli 65 jäsentä, ja vain viisi heistä oli naisia. Klubijäseneksi otettiin naisia, muttei jäsenten puolisoja.

    Se oli kauden ensimmäinen kokous. Jäsenet eivät olleet nähneet toisiaan kesän aikana, joten kaikki iloitsivat jälleennäkemisestä. Jotkut heistä olivat olleet telttaretkellä, josta heillä riitti hauskoja tarinoita kerrottavaksi. Nauroin kylkiluuni kipeäksi.

    Olin niin vaikuttunut, etten juuri saanut sanaa suustani koko iltana. Minut tuntien, se on jo aika harvinaista.

    Klubimme järjesti menestyksekkäitä varainkeruutapahtumia, mutta kaikkein vaikuttavin aktiviteettimme on vuosittain järjestämämme joulujuhla paikallisessa saattohoitolassa. Olemme järjestäneet tämän tilaisuuden jo 44 vuotena. Minulla meni kolme vuotta, ennen kuin uskalsin osallistua. Isoisäni oli asunut samanlaisessa hoitokodissa 24 vuotta, joten se toi mieleeni vaikeita muistoja.

    Kun kolmantena vuotena sitten osallistuin, olin pukeutuneena joulupukin muorin asuun. En sittemmin ole kertaakaan jättänyt kyseistä juhlaa väliin, ja aina esitän roolini antaumuksella. On todellakin suuri kunnia osallistua tähän tilaisuuteen, johon osallistumme koko klubin voimalla. Jaamme joululahjoja yli 400 hoitokodin asukkaalle. Palkkaamme muusikoita ja esitämme joululauluja ja tansseja. Monille se on ainoa joulujuhla, johon he pääsevät osalliseksi. Toisille se voi olla koko vuoden ainoa vierailu.

    Vuonna 2013 lionselämäni muuttui ikuisesti. Yksi piirimme jäsenistä oli astumassa virkaan Hampurin kansainvälisessä vuosikokouksessa, ja hän pyysi, että lähtisin mukaan. Kun mainitsin tämän miehelleni, hän sanoi ”Lähdetään vaan!” Olimme niin vaikuttuneita kansainvälisestä tunnelmasta, vuosikokouksesta, puhujista, ja ennen kaikkea LCIF:n saavutuksista. Se muutti elämämme. Tiesimme nyt, mitä haluaisimme tehdä lopun ikämme. Palattuamme kotiin, miehestäni tuli ensimmäinen klubijäsenen puoliso, joka liitettiin klubiin.

    Lionina elämäni on niin antoisaa. Ilo ja nauru ovat osa arkeani. Minulla on paljon upeita ystäviä eri puolilta maailmaa. Minulla on mahdollisuus asettaa tavoitteita, saavuttaa ne, ja ylittää itseni. Voin hyödyntää omia taitojani muiden elämän parantamiseksi. Palkinnot eivät ole minulle tavoite, mutta panokseni aina huomataan. Saan osakseni ihailua, arvostusta ja kunnioitusta lionystäviltäni. Muiden auttaminen ja antamasi panoksen arvostus tuovat hyvää mieltä.

    Opin jo varhain elämässäni, että jos et itse rakasta itseäsi on muiden vaikea rakastaa sinua. Opin myös, että antamalla omastasi, saat takaisin vielä paljon enemmän. Jos haluat jotain, tee kaikkesi sen eteen. Minulla on ollut hyvä elämä. Sairaanhoitajana ja yrittäjänä olen työskennellyt naisten kanssa koko elämäni. Olen naisten kykyjen ja vahvuuksien ehdoton puolestapuhuja, ja minulla on ollut mahdollisuus tukea monia naisia.

    Uskon, että miehet ja naiset ovat erilaisia, mutta samanarvoisia. Yhteistoiminta erilaisuuksiemme välillä tekee maailmastamme paremman paikan ihmisille elää. Tavoitteeni vuodelle 2018-2019 on kertoa muille lioneille näistä arvoista ja rohkaista naisia tulemaan esiin, jakamaan omia kokemuksiaan ja olemaan ylpeitä lionsjäsenyydestään paikkakunnillaan kaikkialla.